Kaikki liikkuu eikä mikään pysy paikallaan.
Platon, Kratylos
Kate Atkinsonin romaanissa Elämä elämältä (2013, suom. 2014) mikään ei pysy paikallaan. Paitsi että juoni on ajallisesti rikottu ja pomppii, myös päähenkilö, englantilainen Ursula, elää elämästään usean eri version. Kirja leikkii ajatuksella, mitä jos voisi yrittää elämässä uudelleen ja uudelleen, niin että vihdoin onnistuisi elämään parhaan mahdollisen elämän? Miten paljon onkaan kiinni pienistä sattumista, joilla voi olla valtavia vaikutuksia historian kulkuun.
Nyt täytyy heti myöntää: Kate Atkinsonista on tullut yksi lempikirjailijoistani luettuani kesällä saman Toddin perheen tarinaa kertovan Hävityksen jumalan. Ihastuin runsaaseen kerrontaan ja kirjan brittiläiseen huumoriin. Meni kuitenkin useampi kuukausi ennen kuin sain aikaiseksi tarttua aiemmin ilmestyneeseen Elämä elämältä -romaaniin. Hävityksen jumala kertoo Toddin perheen lentäjäpoijan Teddyn tarinaa, kun taas Elämä elämältä kertoo isosiskon tarinan (tai tarinat). Samat henkilöt, äiti Sylvie, Toddin perheen lapset, epäsovinnainen täti Izzie, ilahduttavat. Hienoa, että sain viettää heidän kanssaan aikaa enemmän!
Ursula kuolee lukuisasti, ensimmäisen kerran jo syntyessään ja elää monta – usein täysin erilaista – versiota elämästään. Tämä tuntui aluksi hieman haastavalta rakenteelta, enkä meinannut saada kiinni tarinasta. Vasta puolen välin jälkeen olin aivan koukussa, ja Atkinsonin tuttu velhomainen kerronta sai pyörittelemään päätä ihmetyksestä, niin hienoa tekstiä.
Toisen maailmansodan kauhut muuttavat pahaa-aavistamattoman Toddin perheen elämän pysyvästi. Porvarillisen ja pääosin onnellisen, ellei jopa idyllisen, maaseutuelämän kuvaus vaihtuu Lontoon ja Berliinin pommitusten kuvaukseen. Koko manner luhistuu ja eikä paluuta entiseen ole. Olisiko kuitenkin miljoonien kuolema ja kärsimys pystytty estämään, jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut jo varhaisessa vaiheessa?
Saa nähdä, onko Toddin perheen tarina nyt kerrottu, vai tuleeko vielä yksi romaani vaikka Izzien näkökulmasta. Jos tulee, luen sen heti, sillä sen verran upeaa on Atkinsonin teksti. Aivan Hävityksen jumalan tasolle ei tämä varhaisempi romaani yllä mielestäni, mutta hieno lukukokemus se on todellakin.
Helmet-haasteeseen liitän kirjan kohtaan #34, kirjassa syntyy jotakin uutta. Uutta todella syntyy koko ajan, sillä jokainen pienikin valinta voi synnyttää kokonaan erilaisen elämäntarinan.
Nyt täytyy heti myöntää: Kate Atkinsonista on tullut yksi lempikirjailijoistani luettuani kesällä saman Toddin perheen tarinaa kertovan Hävityksen jumalan. Ihastuin runsaaseen kerrontaan ja kirjan brittiläiseen huumoriin. Meni kuitenkin useampi kuukausi ennen kuin sain aikaiseksi tarttua aiemmin ilmestyneeseen Elämä elämältä -romaaniin. Hävityksen jumala kertoo Toddin perheen lentäjäpoijan Teddyn tarinaa, kun taas Elämä elämältä kertoo isosiskon tarinan (tai tarinat). Samat henkilöt, äiti Sylvie, Toddin perheen lapset, epäsovinnainen täti Izzie, ilahduttavat. Hienoa, että sain viettää heidän kanssaan aikaa enemmän!
Ursula kuolee lukuisasti, ensimmäisen kerran jo syntyessään ja elää monta – usein täysin erilaista – versiota elämästään. Tämä tuntui aluksi hieman haastavalta rakenteelta, enkä meinannut saada kiinni tarinasta. Vasta puolen välin jälkeen olin aivan koukussa, ja Atkinsonin tuttu velhomainen kerronta sai pyörittelemään päätä ihmetyksestä, niin hienoa tekstiä.
Toisen maailmansodan kauhut muuttavat pahaa-aavistamattoman Toddin perheen elämän pysyvästi. Porvarillisen ja pääosin onnellisen, ellei jopa idyllisen, maaseutuelämän kuvaus vaihtuu Lontoon ja Berliinin pommitusten kuvaukseen. Koko manner luhistuu ja eikä paluuta entiseen ole. Olisiko kuitenkin miljoonien kuolema ja kärsimys pystytty estämään, jos Hitlerin salamurha olisi onnistunut jo varhaisessa vaiheessa?
Saa nähdä, onko Toddin perheen tarina nyt kerrottu, vai tuleeko vielä yksi romaani vaikka Izzien näkökulmasta. Jos tulee, luen sen heti, sillä sen verran upeaa on Atkinsonin teksti. Aivan Hävityksen jumalan tasolle ei tämä varhaisempi romaani yllä mielestäni, mutta hieno lukukokemus se on todellakin.
Helmet-haasteeseen liitän kirjan kohtaan #34, kirjassa syntyy jotakin uutta. Uutta todella syntyy koko ajan, sillä jokainen pienikin valinta voi synnyttää kokonaan erilaisen elämäntarinan.
Mieleen jäi: Kate Atkinsonia kannattaa lukea aina.
Matka ajassa: 1910-luvun alusta 1960-luvulle, vaikka pääosin toisen maailmansodan aika.
Matka paikassa: Englanti, Saksa
Kenelle: Kaikillehan tämä!
Miten tielleni: Kirjastosta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti