tiistai 26. huhtikuuta 2016

Sofi Oksanen: Norma



Välttelin Sofi Oksasen Norman lukemista pitkään. Sain kirjan jo jouluna, mutta olin muodostanut ennakkokäsityksen Normasta vaikeana – ehkä jopa tylsänä – teoksena. Hiukset kaiken keskiössä ja yhteys Tähkäpää-satuun tuntuivat jotenkin vierailta. Olin jostain myös lukenut, että kirjaa pidettiin myös Oksasen väliteoksena, kun fanit ja kriitikot himoiten odottavat uutta Puhdistuksen veroista teosta.

Suomenkielisen kirjallisuuden ehdottoman ykkösen tuotos ei kuitenkaan pettänyt. Norma on onnistunut ja hyvin kirjoitettu. Se on erikoinen ja outo – toki! Se on omalaatuinen yhdistelmä satua, dekkaria ja tavallista Oksasta itämafioineen ja naisten hyväksikäyttöineen. Se on myös jännittävä ja kiehtova. Täytyy sanoa, että teos yllätti minut. Norman hiukset kietoivat lukijan tiukasti kiinni sivuille, ja alun pienen kankeuden jälkeen tiesin lukevani teoksen mielelläni loppuun. Kirjaa oli ihana pitää kädessä: se on kanneltaan poikkeuksellisen kaunis ja sopivan kokoinen.

Pidän tuttuun Helsinkiin sijoittuvista kirjoista. Oksasen tapahtumapaikat ovat realistiset ja kuitenkin tapahtuu outoja. Norma aistii hiuksillaan ja ne elävät omaa elämäänsä. Terve ja sairas mieli kietoutuvat yhteen, ja välillä lukija joutuu miettimään, ovatko henkilöt sekoamassa skitsofreenisessä tunnelmassa. Satu ja realismi – kumpi voittaa ja miten lukijan tulisi tulkita teosta? Henkilötkin epäilevät omaa mielenterveyttään.

Sofi Oksasesta tekee upean ja Suomessa aikamme kirjailijan mielestäni se, että hän uskaltaa luottaa juonen voimaan. Sofi Oksasen teoksissa tapahtuu ja lukija yllättyy käänteistä. Oksanen kehittelee uskomattoman hienoja tarinoita. Suuren, intohimoisen ja pelottavan Puhdistuksen veroinen tämä ei toki ole, mutta ehdottomasti lukemisen arvoinen pieni kiehtova tarina. Norma on varmasti täynnä intertekstuaalisia yhteyksiä ties mihin; satuihin ja Norma -oopperaan ainakin. En jaksanut syventyä kovin, kirjan pinta vei mennessään. Kerrankin suomalainen kirja, jossa tapahtuu eikä yritetä liikaa ja silti mennään yli riman valtavalla kiidolla. Tulipa nyt kirjoitettua ylisanoja. Pidin ja suosittelen.  


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti